14. marraskuuta 2013

Häiriö polulla? Kohti saumatonta hyvinvointipolkua Länsi-Uudellamaalla

Laurean Pumppu-osahankkeessa on julkaistu raportti neurologisia vammoja ja häiriöitä omaavien lasten ja nuorten perheiden kohderyhmän parissa tehdystä työstä Uudellamaalla.

Hankkeessa on tehty yhteistyötä alueen neurologisten järjestöjen muodostaman NV-verkoston ja terveydenhuollon eri toimijoiden kanssa. Heidän kanssaan on järjestetty työpajoja v. 2011-2013, joissa kerättyä tietoa on yhdessä analysoitu ja etsitty ratkaisuvaihtoehtoja. Nyt julkaistu uusi raportti Häiriö polulla — NV-perheiden hyvinvointipolun nykytilanne ja haasteet Länsi-Uudellamaalla kokoaa tulokset yhteen. 


Elämän nivelvaiheet asettavat erityisiä haasteita


Kokonaiskuva lapsen ja nuoren neurologisesta hyvinvointipolusta voidaan jakaa elämän erilaisten käännekohtien, ns. nivelvaiheiden jaksottamiin osiin.

Ensimmäinen vaihe ajoittuu syntymästä esikouluun ja seuraavat kaksi vaihetta alakouluun ja yläkouluun, minkä jälkeen on tarkasteltava erilaisia vaihtoehtoja peruskoulun jälkeiseen opiskeluun ja muuhun toimintaan. Tähän vaiheeseen ajoittuu yleensä myös täysi-ikäisyyden saavuttaminen. Opintojen ja työharjoittelujaksojen yhteyteen liittyy usein myös muutto pois lapsuudenkodista.

Opintojen päättymisen vaihe merkitsee lisää itsenäistymistä ja omaa elämää, johon kuuluvat omat unelmat ja myös esim. oma perhe ja oma työ. Kukaan ei kulje elämänpolkuaan täysin yksin. Erityisiä tarpeita omaava nv-lapsi tai nuori perheineen saa ympärilleen tavallisten kontaktien lisäksi ison joukon erilaisia toimijoita, jotka vielä usein vaihtuvat siirryttäessä vaiheesta toiseen, mutta myös vaiheiden sisällä.

Tulokset kertovat, että neurologisia poikkeavuuksia omaavien lasten perheet voivat uupua käytännön arjen toimissa. Apua ja tukea kaivataan moniammatillisessa ja monitoimijaisessa ympäristössä suunnistamiseen.

Vastuuhenkilö sujuvoittaisi toimimista


Tiedonkulku ja yhteistoiminta eri organisaatioiden välillä takkuaa eikä tietoa eri tukimahdollisuuksista kokonaisuutena ole kenelläkään. Tähän esitettiin perheille oman vastuuhenkilön nimeämistä, mikä sujuvoittaisi toimimista ja olisi selkeä solmukohta palvelujen viidakossa.

Tukea kaivattiin varhaisen vaiheen tunnistamisessa ja niihin liittyvissä tukitoimissa myös elämän erilaisiin nivelvaiheen kohtiin, esim. lapsen koulun aloitus tai kun nuoresta tulee täysi-ikäinen. Järjestöt ovat tärkeässä asemassa perheille, esim. tarjoamalla tietoa ja vertaistukea, mutta ne voivat osaltaan myös vahvistaa huoltajien asemaa asiantuntijana lapsen ja nuoren hyvinvointipolulla.

Kokonaisuuden hallinta ja perhekeskeinen toimintamalli


Työn tuloksena esitetään suositukset monitoimijaisen yhteistyön ja tiedonkulun parantamiseksi ja erilaisten häiriötekijöiden poistamiseksi. On keskusteltava ja käytävä jatkuvaa vuoropuhelua paitsi vanhempien kanssa, myös lapsen ja nuoren kanssa, jolloin arki ja sen eri ulottuvuudet tulevat kokonaisvaltaisesti otetuiksi huomioon. Nykyisessä pirstaleisessa toimintamallissa kokonaisuuden hallinta on puutteellinen ja toiminnan systemaattinen suunnittelu jää tekemättä. Perhekeskeisen toimintamallin käyttöönotto edellyttää muutoksia sekä rakenteissa että asenteissa. 




Ennakoivalla otteella myönteisesti tulevaisuuteen!


Tunnistettuihin haasteisiin pyritään vastaamaan kehittämällä ennakoivaa otetta nv-kentässä mm. kehittämällä varhaisen tunnistamisen lomaketta avuksi lasten ja nuorten parissa työskenteleville toimijoille sekä kuvaamalla saumattoman hyvinvointipolun kokonaisuutta lapsen ja nuoren elämän käännekohtien ja nivelvaiheiden avulla.

Myös perheiden kokemuksia perusterveydenhuollosta neurologisia poikkeavuuksia omaavan lapsen kanssa on kartoitettu ja etsitty keinoja yleisen tietoisuuden lisäämiseksi muidenkin kuin nv-asioihin erikoistuneiden toimijoiden keskuudessa.

Koko Laurean Pumppu-osahanke hyödyntää tulevaisuuden tutkimusta ja ennakoivaa otetta, jotka varmistavat tulevaisuuteen katsovan, tulevaisuutta myönteisesti rakentavan lähestymistavan.



Lisätietoja:
yliopettaja Tarja Meristö, tarja.meristo(a)laurea.fi
projektitutkija Hanna Tuohimaa, hanna.tuohimaa(a)laurea.fi

12. marraskuuta 2013

Olenko terve vai sairas?

Pumppu-hankkeen Pärjäin-osahanke on jo edennyt haastatteluvaiheeseen. Olemme haastatelleet kymmeniä kansalaisia. Haastatteluissa olemme pyrkineet ymmärtämään tutkimukseen osallistujien taustoja ja kokemuksia sydänsairauteen liittyen. Haastattelujen edetessä törmäsimme erääseen yllättävään seikkaan, jota emme aiemmin olleet tulleet ajatelleeksi. Tutkimukseen osallistujiksi haimme henkilöitä, joilla on sydänsairaus tai epäily siitä. Haastatteluissa kuitenkin kävi ilmi, että osa tutkimukseen osallistujista ei nähnytkään itseään sydänsairaana ihmisenä. Huomasimme, että olimme pitäneet tätä asiaa jokseenkin itsestään selvyytenä.

Jos sairaus ei olekaan sairaus, niin mikä se sitten on? Terveyskirjaston mukaan sairautta kuvataan yleensä poikkeavuudeksi normaalista, tunnistettavaksi häiriöksi elimistön toiminnassa. Tämä määritelmä ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, kuten myös terveyskirjastossa muistutetaan. Ongelma tässä määritelmässä on se, että siinä leikitään vaarallisesti ”normaali”-käsitteen kanssa. Kysyttyämme haastateltavilta, onko sairaus muuttanut arkeanne millään tavoin, oli vastauksena useimmiten: Ei se ole muuttanut sitä mitenkään. On siis selvää, että on keksittävä toisenlainen lähestymistapa.

Vastaavanlaisia havaintoja on tehty aiemminkin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että pitkäaikaissairauden olemassaolo ei ole yhteydessä koettuun terveyteen. Terveyttä tai sen puutetta arvioidaan suoritus- ja toimintakykynä, joka mahdollistaa tai estää konkreettisesti joitakin arkielämän toimintoja kuten vaikka työtä, liikkumista ja urheilua. (Ahola 2005). Vaikka sairauden olemassaolo mielletään usein faktatiedoksi, ihmisiltä itseltään asiaa kysyttäessä asia ei siis ole lainkaan yksiselitteinen. Vastaukseen vaikuttaa esimerkiksi se, mitä henkilö sisällyttää sairauden käsitteeseen, sairauden laatu, sen aiheuttama haitta sekä konteksti. (Okkonen 2011). Sairaudella on siis sekä biologisia että kokemuksellisia aspekteja. Tämän lisäksi tiedetään, että useimmilla sairauksilla, esimerkiksi pitkäaikaissairauksilla on sosiaalisia tai kulttuurillisia attribuutteja (Condrad & Barker 2010).

Ihminen on monen tekijän summa. Näin ollen sairautta ei voi erottaa ihmisen minästä noin vaan. Sähköisten terveyspalvelujen kehitys on valitettavasti mennyt siihen, että sairaus irrotetaan kontekstistaan ja palveluja kehitetään osittain ilman ymmärrystä kontekstin suuresta merkityksestä. Tämä johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että palvelut eivät vastaa yksilön tarpeita ja miten ne voisivatkaan, jos henkilö ei koe itseään sairaaksi? Toinen kysymys on, että pitäisikö edes tuntea, tekeekö sairaan identiteetti meille jotain hyvää.

Tämä on iso ongelma, sillä tällainen lähestymistapa ei edusta mielestämme kansalaislähtöistä kehittämistä, vaan on enemmänkin sairauslähtöistä, joka on lääketieteessä vallitseva suuntaus. Lääketieteessä potilas on ollut tapana nähdä tautiensa kautta. Käsityksenä on ollut se, että parantamalla tautia, parannamme potilaan. Tämä ei kuitenkaan päde sähköisten terveyspalvelujen kanssa. Me emme voi lähteä parantamaan sairautta, sillä sairaus on vain yksi osa ihmistä ja irrottamalla se kokonaisuudesta, jätämme huomioimatta paljon yksilölle merkittäviä asioita. Mitä voimme sitten tehdä? Jotta voimme oikeasti ymmärtää, mitä yksilön elämään ja arkeen sisältyy ja kehittää näitä tukevia palveluja, tulee meidän nähdä yksilö kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että sairaus tulee nähdä ihmisen yhtenä piirteenä monien muiden joukossa. Ratkaisu ei aina ole sairaudessa, vaan se useimmiten löytyy muualta, esimerkiksi sairauden ympäriltä esiintyvistä ilmiöistä. Mitä opimme tästä löydöksestä? Näkemällä kansalainen kokonaisvaltaisena dynaamisena kohteena, voimme kehittää sellaisia palveluja, joilla on oikeastikin käyttöä ja ennen kaikkea hyötyä kansalaiselle itselleen. Jokainen näkee sairautensa tai paremminkin elämäntilanteensa eri tavoin. Kaikilla on omat tarpeensa, kuten myös toiveensa. Ymmärtämällä tämän todennäköisesti onnistumme paremmin, oli tavoite paremmat sähköiset terveyspalvelut tai mikä tahansa muutos. Tärkeää on, että asioita ei pidä eikä voi ottaa itsestäänselvyytenä. 


Ystävällisin terveisin,

Pärjäin-pilotti: Ronald Otim, Sari Knaapi-Junnila, Anna Korpela, Jani Koskinen, Antti Tuomisto
Work Informatics, Turun yliopisto



Lähteet:

Condrad Peter & Barker K. Kristin (2010)The Social Construction of Illness: Key Insights and Policy Implications Journal of Health and Social Behavior

Okkonen, Kaisa-Mari: Sairaus – fakta vai kokemus? Hyvinvointikatsaus 2/2011.
http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-05-30_009.html?s=0

Ahola Anja: Koettu terveys on myös inhimillistä pääomaa. Hyvinvointikatsaus 4/2005.
http://tilastokeskus.fi/tup/hyvinvointikatsaus/surlab4_2005.pdf

7. marraskuuta 2013

Hoitotahto – ihmisen oikeus

Pumppu-hankkeen Tehu -osahankkeen Loimaan osion tavoitteena on saattohoidon sekä palvelurakenteiden kehittäminen Loimaan seudulla. Vuoden 2012 keväällä tehdyn saattohoidon alkukartoituksen (N=31 yksikköä) mukaan saattohoidon kehittämishaasteet nousevat ennakoivan vaiheen toteutuksesta ja saattohoitoon liittyvästä hoitolinjausten tekemisestä (Kuvio 1).
Kuvio 1: Saattohoidon prosessi
Ennakoivan vaiheen haasteet liittyvät kysymyksiin siitä saavatko asiakkaat systemaattisesti ohjausta  suullisen ja kirjallisen hoitotahdon ilmaisemiseen ja kenelle tämä ohjausvastuu kuuluu. Saattohoidon ennakoivan vaiheen ’sloganiksi’ nousi lause: Hoitotahto – ihmisen oikeus. Hoitotahto nähdään ihmisen henkilökohtaisena tahdonilmaisuna. Lääketieteellisten ja sairaanhoidollisten kysymysten lisäksi se voi koskea muitakin hoitoon liittyviä asioita kuten hoitotoiveita tai muita itselleen tärkeitä asioita. Parhaimmillaan se on ihmisen itsensä näköinen.

Hoitotahdosta puhuminen jää pääsääntöisesti liian myöhäiseen elämänvaiheeseen, jolloin esimerkiksi muistisairaudet, vanhuudenheikkous tai äkillinen tilan huononeminen tekee siitä vaikean tai lähes mahdottoman tehtävän. Tällöin päätöksenteko saattaa siirtyä asiakkaan lähiomaiselle, joka joutuu helposti ristiriitaiseen tilanteeseen. Ajallaan tehty hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta hoitoratkaisuissa ja selkeyttää kaikin tavoin hoitoon liittyvää päätöksentekoa. Hankkeessa henkilökunnalle toteutetussa valmennuksessa keskeiseksi viestiksi nousi hoitotahdosta puhumisen prosessiluonteisuus: ihmisellä tulisi olla aikaa pohtia elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä kaikessa rauhassa ja mikäli hän haluaa tehdä kirjallisen hoitotahdon, siihen tulisi saada ohjausta ihmiselle itselleen sopivana ajankohtana. Prosessissa tulee edetä pienin askelin ja herkällä sydämellä.

Hankkeen saattohoidon työryhmä nimesi niitä leikkauspisteitä, joissa suurin osa tietyn ikäluokan edustajista tavoitetaan ja joissa tämä prosessi voidaan käynnistää. Näitä ovat työterveyshuolto, ikäihmisten neuvola, siirtymä kotihoidon palveluiden piiriin, ennakoivat kotikäynnit, muistineuvola, seurakunnan diakoniatyö sekä kolmannen sektorin palvelut. Eri organisaatioiden avainhenkilöt haastettiin mukaan hoitotahdon jalkauttamiseen. Myös yhteistyökuvioita kolmannen sektorin kanssa syntyi; esim. Loimaan evankelinen opisto järjestää info-iltamat, johon hoitotahto- ja edunvalvontavaltuutusasiat yhtenä sisältöalueena linkittyivät. Paikallinen media teki puolestaan hoitotahdosta kahteen eri lehteen artikkelin. Kaikkien eri käytännön toimenpiteiden tarkoituksena on nostaa hoitotahto luonnolliseksi osaksi kansalaislähtöistä yhteiskuntaa ja vaikuttamista.

Hankkeessa kehitetty ja liitteenä oleva hoitotahto-lomake on tiivis (Liite 1). Erilaisista vaihtoehdoista valittiin selkein, mutta rakenteeltaan sellainen, joka täyttää oikeudelliset vaatimukset. Eri lomakevaihtoehtoja arvioitaessa asiantuntijajäsenet painottivat lomakkeen selkeyttä ja sitä, ettei se saa olla liian yksityiskohtainen. Raadin lääkärijäsen totesi, että hoitotahto on toivomus lääkärille, joka kuitenkin päättää lääketieteellisestä hoidosta. Lisäksi hän ehdotti, että lomakkeeseen voi liittää Minä toivon-paperin, jossa voi vastaavasti olla yksityiskohtaisempia odotuksia hoidon suhteen. Hoitotahtolomake hyväksytettiin eri kuntien ja organisaatioiden johtokunnissa ja sovittiin käytännön toimenpiteet siitä, miten lomake toimitetaan osaksi potilastietojärjestelmiä. Kehitetyn hoitotahtolomakkeen yhtenä ansioina voidaan pitää sen takana olevaa ohjeistusta hoitotahdosta ja siihen liittyvistä käytännön toimenpiteistä.

Hankkeessa hoitohenkilökuntaa valmennetaan myös edunvalvontavaltuutuksiin liittyvissä kysymyksissä. Edunvalvontavaltuutuksen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Edunvalvontavaltuutuksessa on kysymys edunvalvontaan nähden vaihtoehtoisesta ja kevyemmästä tavasta järjestää asioiden hoito, mikäli henkilö ei pysty itse niitä hoitamaan. Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän myöhemmin tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden tai heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Edunvalvontavaltuutus ja sen toimeenpano edellyttää maistraatin vahvistusta.

Alkukartoituksen toinen haaste, saattohoito-ohjeistuksen päivittäminen, toteutetaan yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijaryhmän kanssa. Tämä osa hankkeesta liittyy parhaillaan toteutettavaan alueelliseen esimiesvalmennukseen. Lähiesimiehet ja opiskelijat tarkastelevat ja kehittävät yhdessä yksikkökohtaisia ohjeistuksia. Meneillään oleva prosessi on innostava osa hanketta.

Blogin yhteydessä oleva linkissä Loimaan vanhusneuvoston puheenjohtaja Elli Kuusisto kertoo omia näkemyksiään hoitotahdosta. Elli Kuusisto edustaa kansalaislähtöistä ja modernia ajattelua, joka haastaa nykyisen palvelujärjestelmän ja palveluasenteen. Hänen mukaansa jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus kuolla omassa kodissaan tai tutussa ympäristössä turvallisten ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Lähelle on pitkä matka. Yksi asema matkalla on hoitotahdon tekeminen.


Linkki Elli Kuusiston haastatteluun: http://youtu.be/6M7pi-zsrdo


kirjoittajina 
Harri Kankare, TtM, Tehu –osahanke, hanketyöntekijä
Kaija Virjonen, TtM, Tehu –osahanke, hanketyöntekijä
Turun ammattikorkeakoulu


Liite1:

Omasta vapaasta tahdostani

Minä ­­___________________________, henkilötunnukseni: _____________,

määrään, että jos minä esimerkiksi vakavan sairauden, onnettomuuden, tajuttomuuden tai vanhuuden heikkouden seurauksena joudun tilaan, jossa en kykene ymmärtämään hoitoani koskevia päätöksiä tai osallistumaan hoitoani koskevaan päätöksentekoon, ei minua hoidettaessa saa käyttää keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitäviä hoitomuotoja, ellei tilani korjautumiseen ole selkeitä perusteita.

Vaikeiden oireiden poistamiseksi ja kivun lievittämiseksi tulee tehokkaasti käyttää saatavilla olevia keinoja.

Tehohoitoa voidaan minulle antaa, jos voidaan kohtuudella arvioida, että sen antaminen johtaa parempaan tulokseen kuin pelkästään lyhytaikaiseen elämän pitkittymiseen.

Lisäksi hoitoani koskeva tahtoni on seuraava:

____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________



___________________                          __________________________________
Paikka ja aika                                          Hoitotahdon laatijan allekirjoitus
                                                                Nimen selvennys


Samanaikaisesti saapuvilla olevina todistajina vakuutamme täten, että yllä mainittu henkilö on allekirjoittanut hoitotahtonsa omakätisesti selittäen sen vakaaksi tahdokseen. Hän on ilmaissut hoitotahtonsa täydessä ymmärryksessä, vapaasta tahdostaan ja käsittäen sen merkityksen.


Paikka ja aika ________________________________________________________



___________________________                          _____________________________
Allekirjoitus                                                                                     Allekirjoitus
Nimen selvennys:                                                                           Nimen selvennys:
Ammatti:                                                                                          Ammatti:
Kotipaikka:                                                                                      Kotipaikka:     



Sinulla on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, tiedonsaantiin ja itsemääräämisoikeuteen.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittelee näitä oikeuksia seuraavasti:
” Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.”
” Potilaal le on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. ... Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön.”
” Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.”
” Potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan.”

Mikä on hoitotahto
Hoitotahto on henkilön tahdon ilmaisu hänen tulevasta hoidostaan siltä varalta, ettei hän itse pysty osallistumaan hoitoratkaisuihin tajuttomuuden, vanhuudenheikkouden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Hoitotahtoon tulee nojautua silloin, kun potilas ei itse pysty tekemään omaa hoitoaan koskevia päätöksiä.

Hoitotahdossa voi ilmaista erityistoiveita hoidon suhteen tai siinä voi kieltäytyä tietyistä hoitotoimenpiteistä. Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta hoitoratkaisuissa ja helpottaa myös lääkäreiden työtä.  Toiveet voivat koskea muitakin hoitoon liittyviä asioita kuin vain lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia kysymyksiä.
Laissa ei ole säännöksiä siitä, millä tavoin hoitotahto -asiakirja on laadittava. Jotta se täyttäisi yksiselitteisesti myöhemminkin pätevyyden ja vakaan tahdonilmaisun vaatimukset, on se varminta tehdä kirjallisesti, päivätä ja allekirjoittaa. Lisäksi kannattaa pyytää kahta ulkopuolista henkilö todistamaan, että tahdonilmaisun antaja on itse henkilökohtaisesti allekirjoittanut asiakirjan. Omaiset ja sukulaiset eivät kelpaa todistajiksi.
Hoitotahdosta on hyvä pitää yksi kopio itsellä, yksi uskotulla henkilöllä ja yksi hoitavalla lääkärillä, terveyskeskuksessa tai sairaalassa omien papereiden joukossa tms. taholla.
Hoitotahtoa koskee kolme vaatimusta:
1. Tekijällä on oltava kelpoisuus tahtonsa ilmaisemiseen: hän ymmärtää, mistä on kysymys.
2. Vastaavassa terveydentilassa ollessaan tekijä voi milloin tahansa peruuttaa tai muuttaa tahdonilmaisunsa.
3. Toteutuakseen tahdonilmaisu pitää olla löydettävissä toteuttamista varten.


22. lokakuuta 2013

Taiteella aivot aktiiviseksi ja muisti virkeäksi

”Tuli sellaisia muistoja, mitä ei olisi osannut ajatella, että tulee.” (H2)

”Muistikuva synnyttää muistikuvan, toisen muistikuvan, et se… Tulee uusia ja uusia… (H1)

”Nyt muisti toimii! Silloin (ennen osallistumista) sanoin miehelleni, että olen huolissani muistista, nyt en enää. […]Taide on toisaalta rauhoittavaa, kun joutuu miettimään ja pinnistelemään, toisaalta kun ajattelee aivokapasiteettia niin virkistää. Ennen en ollut kiinnostunut lapsuudestani, nyt ymmärrän, että miten iso merkitys sillä on… eheyttää.” (H3) 

Turun ammattikorkeakoulun TEHU -osahankkeen Aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävät taide- ja kulttuurilähtöiset palvelumallit Turun seudun palvelurakennetta täydentämään osion pilotit ovat täydessä vauhdissa Salossa ja Turussa. Keväällä toteutettiin ensimmäinen pilottiryhmä hyvin tuloksin ja nyt syksyllä käynnissä ovat seuraavat kolme.
 

1. MITÄ HALUAN ELÄMÄSTÄNI MUISTAA
Elämän merkittävistä kokemuksista ja muistoista luodaan kuvallisia kertomuksia hyödyntäen omia lapsuuden valokuvia, tarinoita ja kuvataiteen keinoja aivoja ja muistin toimintaa aktivoiden.

2. KELTAINEN TUPA JA PERUNAMAA
Keltainen tupa ja perunamaa -ryhmässä aktivoidaan aivoja ja muistin toimintaa tutkimalla lapsuuden kodin ja ympäristön arkkitehtuuria valokuvien, henkilökohtaisten tarinoiden ja kuvataiteen keinoin.

3. MUISTOJEN NÄYTTÄMÖ
Muistojen näyttämöllä aktivoidaan aivoja ja muistin toimintaa vanhojen valokuvien, lehtien ja muun kuvamateriaalin avulla sekä paperiteatterin keinoin.

4. KEHONERO
Kehonerossa aktivoidaan aivoja ja muistin toimintaa luovan liikkumisen ja luovan itseilmaisun harjoitteita hyödyntäen: liikutaan, tanssitaan, nähdään, kuunnellaan, kohdataan ja kannustetaan lempeästi rikkomaan rajoja ja tekemään toisin.


Kehittämistyössä on lähdetty vastaamaan ajankohtaiseen teemaan. Aivoterveys ja muistin toiminnan edistäminen ovat ajankohtaisia ja kansanterveydellisesti merkittäviä aiheita. Muistisairaudet koskettavat lähes kaikkia. Monella on kokemusta omien vanhempien, isovanhempien, sukulaisen tai naapurin sairastumisesta (Halpern 2008; Immonen 2012).

Kansainvälisen Muistiliiton kattojärjestön Alzheimer´s Disease Internationalin (ADI) mukaan vuonna 2010 jo noin 35,6 miljoonaa ihmistä sairastaa muistisairautta ja vuoteen 2030 mennessä määrä saattaa arvioiden mukaan nousta jopa 65,7 miljoonaan. Suomessa etenevän muistisairauden diagnoosin saa vuosittain yli 13 000 ihmistä ja sairastuneita on kaikkiaan jo lähes 130 000 ja määrän uskotaan kasvavan lähitulevaisuudessa. Jatkuvasti lisääntyvät muistisairauksien määrä ja niistä johtuva huoli asettavat merkittävän haasteen sosiaali- ja terveysalalle koko Euroopassa. (Gränö 2010.) Julkisen sektorin voimavarat ja mahdollisuudet vastata tähän haasteeseen ovat rajalliset ja terveyden huollon kustannuksien jatkuvasti kasvaessa yhteisiin talkoisiin kaivataan myös muita tahoja ja uusia ennaltaehkäiseviä keinoja.

Aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävät taide- ja kulttuurilähtöiset palvelumallit Turun seudun palvelurakennetta täydentämään -hankeosio pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden, kuten kulttuuri- ja taiteilijayhdistysten, ammattitaiteilijoiden sekä muistiyhdistysten kanssa. Ensimmäisen pilotin kehittämistyössä mukana ollut Varsinais-Suomen muistiyhdistyksen palvelu- ja kehittämispäällikkö Hanne Suokas toteaakin:

”Lukeminen, kuuleminen, ajatteleminen aktivoituu eri kohdissa aivoissa. Mitä enemmän sitä lukee ja liikkuu sitä enemmän veri kiertää ja aivot toimii vilkkaammin. Kun katsellaan, se aktivoi, kun suunnittelemme, se aktivoi ja kun ajattelemme sitä, se aktivoi. Kaikki arjesta poikkeava on hyvää aivojumppaa. Käykää näyttelyissä, katsokaa taidetta jne., miellyttävä tekeminen on tärkeää.” (Hanne Suokas 27.3.2013.) 


Tehu Turun seudun hankeosiossa kehitetään edellä mainitut neljä ennaltaehkäisevää palvelumallia, jotka pilotoidaan, mallinnetaan ja tuotteistetaan sekä saatetaan osaksi alueellista palvelutarjontaa hankkeen päättyessä. Kehittämistoiminta on suunnattu 65–75 -vuotiaille muistin toiminnasta ja aktivoimisesta kiinnostuneille kolmasikäläisille, jotka eivät ole enää työelämässä, mutta eivät vielä varsinaisia vanhuksiakaan eläen vielä aktiivista elämää. Eläkkeelle jäämisen vaiheessa nykyiset kolmasikäläiset ovat luomassa uudenlaista seniorikulttuuria, vointi on usein vielä hyvä ja tyypillistä ikävaiheelle onkin usein henkilökohtaiseen hyvinvointiin keskittyminen, sillä vielä on aikaa itsensä toteuttamiselle ja uusille mahdollisuuksille. (Karisto 2004, Karisto & Konttinen 2004, Malmivirta 2013.)

Omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneiden kolmasikäläisten terveys- ja itsehoitokäyttäytymiseen on mahdollista vaikuttaa uudenlaisten taide- ja kulttuurilähtöisten palvelumallien avulla. Taide ja kulttuurilähtöisten palvelumallien avulla aivojen ja muistin toiminnan aktivoiminen voi olla sekä tehokasta että hauskaa.

Kansalaislähtöisten palvelumallien suunnittelussa on huomioitu viimeaikaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden tulokset, jotka osoittavat taiteella ja kulttuurilla olevan suurta merkitystä ikääntyvien terveydelle ja hyvinvoinnille. Taidetoimintaan osallistumisella on todettu olevan vaikutusta puheen palautumiseen, sanavaraston aktivoitumiseen, keholliseen muutokseen sekä aktiiviseen läsnä olemiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen lisääntymiseen ja koettuun terveyteen ja hyvinvointiin. Useissa tutkimuksissa on myös osoitettu, että hyvä ja terveellinen ravinto, liikunta sekä älyllistä ponnistelua vaativa toiminta pitää aivot joustavina, jolloin myös uusien hermosolujen verkkoyhteyksien muodostuminen on mahdollista kaiken ikää. (Kramer & al. 2004.) Aivoissa syntyy uusia soluja, kun niitä stimuloidaan visuaalisilla, auditiivisilla, verbaalisilla ja kinesteettisillä aistiärsykkeillä. Itselle mieluinen toiminta ja merkityksellisten asioiden harrastaminen, uusien taitojen oppiminen ja kehittäminen muovaa aivoja ja pitää niitä kunnossa. Tarkemmissa aivotutkimuksissa on saatu selville, että sekä lyhyt että pitkäkestoisen muistin stimuloinnilla on keskeinen merkitys aivojen hyvinvoinnille ja siten myös kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. (Diamond 2000; Cohen 2006; Müller 2003; 2007; Zeki 2010.)

”Lisäsimme tauluumme decubas-tekniikalla valokuvia ja lisäksi lehtileikkeitä. Työ vei mukanaan enkä huomannut edes vilkaista kelloa ja olin hämmästynyt, kun projektin vetäjä Helena kertoi ajan olevan lopussa. Kuvien valinta, sommittelu, muutamien erikoiskohtien korostaminen värillä oli kiehtovaa. Valinnan varaa oli paljon ja piti karsia joitain hyviäkin kuvia, koska tauluun ei mahtunut ja siitä olisi tullut sekava. (H3)

Taide – ja kulttuurilähtöisten pilottien suunnittelussa kolmasikäläiset nähdään elinikäisinä oppijoina ja aktiivisina toimijoina, joiden elämänaikana kertyneet kokemukset ovat kaiken toiminnan ja samalla taidepedagogiikan tietopohjana ja alkuna. Taidepedagogiikan peruslähtökohtana on näin ihminen elämänkokemuksineen ja muistoineen. Elämänkokemuksia tarkastellaan ja tutkitaan kuvataiteen, valokuvien, arkkitehtuurin ja henkilökohtaisten tarinoiden keinoin ja luodaan niistä visuaalisia kertomuksia. Tavoitteisen taidetoiminnan tarkoituksena on saada aikaan tilanteita, joissa katseen mahdollista tarkentua lapsuuden aikaisiin muistikuviin ja valokuvissa oleviin punctum -kohtiin, jotka saavat aikaan tunteiden ja muistikerrosten aktivoitumisen. Taideprosessien ohjauksessa kiinnitetään erityisesti huomiota visuaaliseen havaitsemiseen, visuaaliseen ajatteluun, reflektiiviseen ajatteluun ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Interventioissa luodaan myös mahdollisuuksia muistojen aktivoitumiselle ja elämäntarinoiden kertomiselle ja jakamiselle. (Arnheim 1974; Dewey 1934/1980; 1997; 2010; Malmivirta 2011; 2013.)

Kolmessa kuvataidetta hyödyntävässä pilotissa suunnittelun lähtökohtana on ymmärrys siitä, että kuvataide noudattaa aivotoiminnan lainalaisuuksia siten, että taide voidaan nähdä aivotoiminnan jatkeena ja tuloksena. Taiteen vastaanottamisessa ja tekemisessä aivot käyvät läpi vastaavanlaisen prosessin kuin taiteilija on käynyt taideteosta tehdessään ja jonka aivot käyvät havainnoidessaan ympäristöään: taitelija tai taiteen vastaanottaja rakentaa näkemäänsä tehden valintoja, yksinkertaistaen muotoja, havaiten yhtäläisyyksiä, selkiyttäen kokonaisuutta ja karsien ja tiivistäen kokemustaan oman mielensä mukaisesti. Aivomme pyrkivät etsimään yhtäläisyyksiä tuttuihin asioihin, joiden kautta aivot pystyvät tulkitsemaan näkemäänsä. Taiteilija ja taiteen katsoja pyrkivät merkitysten paikantamiseen ja ymmärtämiseen liittäen havaintojaan aiempiin kokemuksiinsa. Taideteosten äärelle kannattaakin pysähtyä antamaan aivojen näköalueelle töitä. Katson – näen, tarkennan ja ymmärrän. (Zeki 1999; Dewey 1943/1980; 1997; 2010; Malmivirta 2013.)

Jokainen uusi kokemus muokkaa käsitystä omasta menneisyydestä, samalla nykyisyyttä tulkitaan aiempien kokemusten kautta ja muistissa olevat kokemukset aktivoituvat ja auttavat toimimaan uusissa tilanteissa. (Dewey 2010; Malmivirta 2011; 2013). Taiteessa muoto, rytmi ja väri koskettavat meitä siksi, koska elämänkulkumme aikana muistivarastoomme kertyy aistihavaintoja erilaisista muodoista, väreistä ja rytmeistä, joita taiteessa voimme kohdata. Tietoisesti havainnoimalla annamme aivoillemme töitä ja pidämme ne aktiivisina.

”Ennen tämän päivän taideteoksiin tutustumista muisteltiin edellisen kerran teoksia eli mitä yksityiskohtia niissä oli. Toinen muistaa toiset asiat, joku muu muistaa toiset asiat. Olemme erilaisia. Tarkoituksemme ryhmässä on tutustua muistin toimintaan ja oppia muistamaan, siis jollain lailla käsittelemään omaa muistia. Muisteleminen, kuuntelu ja keskittyminen auttavat muistia, luulen.”(H1)

Tutkimus- ja kehittämisprojektissamme käytämme vanhoja historiallisia maalauksia, osallistujien taidetoiminnan aikana rakentuvia visuaalisia kertomuksia, lapsuuden aikaisia valokuvia ja muistoja lapsuuden ympäristöstä ja arkkitehtuurista sekä henkilökohtaisia tarinoita aktivoimaan muistin eri kerroksia. Tämänkaltaiset muisti-impulssit toimivat linkkinä menneen, nykyisyyden ja tulevan välillä. Ne auttavat avaamaan uusia näkökulmia menneeseen ja näkemään asioita uudella tavalla (Immonen 2013).

Hankkeessa kehitettävien taide- ja kulttuurilähtöisten palvelumallien avulla onkin mahdollista pitää aivot liikkeessä, edistää aivojen ja muistin toimintaa ja joustavuutta sekä edistää yksilöiden aktiivisuutta. Taiteen kokemisella – tekemisen tai vastaanottamisen kautta – onkin todettu olevan suoria vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Taide ja kulttuuri voidaankin nähdä yksilöä voimaannuttavina toimintamuotoina muistisairauksien ennaltaehkäisyssä.


Katso kirjoitukseen liittyvä liitemateriaali täältä.

kirjoittajina
Helena Malmivirta ja Suvi Kivelä
Turun ammattikorkeakoulu
TEHU-osahanke


Lähteet:

Arnheim, R. (1974). Art and visual perception. A psychology of the creative eye. The new version. London: University of California press.

Dewey, J. LW = Later Works 1925–1953. Ed. Jo Ann Boydston, 17 Vols. Carbondale & Evansville. Southern Illinois: University Press.

Dewey, J. (1934/1980). Art as Experience. New York, NY: Pedigree Books.

Dewey, J. (1997). How we think. Mineola; Dower.

Dewey, J. Taide kokemuksena. 2010. (Suom. Antti Immonen & Jarkko S. Tuusvuori.) Tampere: Niin & Näin.

Cohen G.D. 2006. The Positive Impact of Arts on Health. Generations; George Washington University.

Diamond, M. 2000. Older brains and new connections. San Luis Obispo, CA: Davidson Publications.

Gränö, S., Härmä, H., Pikkarainen, A., Nikumaa, H., Riikonen, M. Aavaluoma, S. (2010). Katse tulevaisuuteen. Teoksessa: Työikäisten muisti ja muistisairaudet. Härmä, H. & Granö, S. (Toim.) Helsinki:WsoyPro.

Halpern, S. (2008). Can`t remember what I forgot. The good news from the front lines of memory research. United States: Books.

Immonen, A. (2012). Ikääntymisen kulttuurihistoria – tutkimuksen haastattelu ja kyselyaineisto 2011. Haastattelu 26.11.2012.

Immonen, A. (2013). Konferenssiesitys. Gerontologian konferenssi kesäkuu, 2013. Helsingin yliopisto.

Karisto, A. 2004. Kolmas ikä – uusi näkökulma väestön vanhenemiseen. Julkaisussa Ikääntyminen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33/2004, 91–103.

Karisto, A. & Konttinen, R. 2004. Kotiruokaa, kotimatkailua, kaukomatkailua. Tutkimus ikääntyvien elämäntyyleistä. Helsinki: Palmenia.

Kramer, A.F, Bherer, L., Stanley, J., Colcombe, W.D., Greenough, W.T. 2004. Environmental influences on gognitive and brain plasticity during aging. Journal of Gerontology: Medical Sciences 2004, Vol. 59A, No .9, 940-957.

Malmivirta, H. 2011. Taide siltana sosionomiksi kasvamiselle. Art as a bridge for personal and professional growth of the student pursuing studies for the Bachelor of Social Services degree, Toimintatutkimus taide- ja ilmaisuaineiden opetuksen kehittämisestä postmodernin taidekasvatuksen suuntaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa vuosina 2001–2004. Acta Universitatis Tamperensis 1629. Tampere: Tampere University Press.

Malmivirta, H. 2013. Muistin menestykseksi. Teoksessa (toim.) K. Virjonen Muistin ongelmat – Toimiva palvelukokonaisuus ehkäisystä hoitoon. Helsinki: PS-kustannus.

Müller, K. 2003. Aivokutinaa. TTL Kustannus ja Kirjakauppa.

Müller, K. 2007. Aivojen virittelyä musiikin keinoin. Luento Meilahden avoin kampuspäivä 6.3.2007.

Zeki, S. 1999. Inner Vision. An Exploration of Art and the Brain. New York: Oxford University Press.

20. syyskuuta 2013

”Oleks viäl ollu tutustumas ikäihmiste mukavi palveluihi? Jos et ol ollu, ni tul ny sit jo kattoma”

Näillä sanoilla houkuteltiin kansalaisia Turun Auralan Senioripäiville 27.8.2013. Järjestäjinä messutapahtumassa olivat Auralan Setlementti ry:n lisäksi IKARE-hanke, Auralan kansalaisopisto, Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus ja Maarian seurakunta. Elokuun lopun aurinkoisena päivänä kuultiin Auralassa aktiivista puheensorinaa, kun lukuisat järjestöt, yhdistykset, organisaatiot ja hankkeet esittelivät toimintojansa Senioripäivän vieraille. Ja vieraita tosiaan riittikin reilun 600 kävijän edestä. Myös Pumpun Turun ammattikorkeakoulun TEHU-osahankkeen messupaikalla oli esitteillä menekkiä ja ruuhkaa riitti, kun jaossa oli niin tietoa Pumpusta ja TEHUsta, kuin karamelleja ja arvontalipukkeitakin. Päivän aikana jaettiin monenlaisia elämäntarinoita ja kokemuksia, joiden pohjalta on hyvä jatkaa alueellisten hyvinvointipalvelurakenteiden kehittämistoimintaa kansalaislähtöisestä näkökulmasta. TEHU:ssa kehitetään alueellisia hyvinvointipalvelurakenteita Loimaan seudulla saattohoidossa, Turun seudulla aivoterveyttä edistävissä taide- ja kulttuurilähtöisissä palvelumalleissa, Liedon, Koski Tl:n, Marttilan ja Tarvasjoen alueella kotihoidossa sekä tuotteistetaan hyvinvointipalveluista uusia palveluja.

Pumppu-flikat Suvi Kivelä (vas.) ja Helena Malmivirta pääs tiskin taa (kuva: Sari Kataja)

Mitäs sitä sit oikke vanhuurenpäivil toivoisis?

Mistä on hyvä vanhuus tehty? Hyvästä ja inhimillisestä, hoivasta ja huolenpidosta, vapaamuotoisesta tanssahtelusta, samanhenkisistä keskusteluista… Niistä on hyvä vanhuus tehty, kun on kuuleminen Turun seudun aktiivisia seniorikansalaisia. Pumpun Turun ammattikorkeakoulun TEHU-osahankkeen edustajat kyselivät Senioripäivien vierailta henkilökohtaisia toiveita tulevaisuuden ikäihmisten palveluista. Ensisijaisesti toivottiin turvallisen kotona asumisen mahdollisuutta, palveluita kotiin käytännön asioista selviämiseen, ulkoilua sekä monipuolisesti liikuntaa ja kulttuuria. 

”Toivoisin, että saisi asua kotona tai kodikkaissa ympäristöissä loppuun asti; saisi hoivaa kotiin, jos tarvitsee” 

Vaikka vastaukset olivatkin pääosin positiivisia, jonkin verran kannettiin huolta oman kunnon heikkenemisestä ja toivottiin, että siinä vaiheessa, kun ei enää itsenäisesti pärjää, saisi hyvää hoivaa ja ystävällistä kohtelua sekä elää turvallista elämää muiden tukemana kotona, palvelutalossa tai vanhainkodissa.

Vastauksissa korostuivat myös kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja itsensä toteuttamiseen liittyvät asiat, kuten mahdollisuudet ulkoiluun, liikuntaan ja kulttuuriin. Kaivattiin ”älykkäitä toimintaryhmiä”, konsertteja, joogaa, vesijumppaa ja retkiä, päivätoimintaa ja virikkeitä jokaiselle kuntonsa mukaan. 

”Toivoisin liikuntaa, tasapainojumppaa, tanssia, teatteria, taidetta terapian muodossa, muistiin liittyviä tapahtumia ja muistin virkistystä kaikin keinoin.” 

Ennaltaehkäisevien palveluiden merkitys nousi päivän keskusteluissa ja ajatuksissa hyvästä vanhuudesta erityisen tärkeänä esiin. Sosiaalisten suhteiden, liikunnan ja jokaiselle itselleen merkityksellisen tekemisen, toiminnan ja osallistumisen avulla voidaan tukea ikääntyvien omaa toimintakykyä ja kokemusta elämän mielekkyydestä. Monipuolisen tarjontansa ja helpon saavutettavuutensa puolesta Auralan Senioripäivät olivatkin ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan. Senioripäiviltä jokainen voi löytää itseään kiinnostavia asioita ja toimintaa syksylle sekä nauttia ihmisvilinästä ja iloisesta tunnelmasta elokuun helteisenä päivänä orientoituen samalla syksyn palvelutarjontaan.

Erityisen paljon kiinnostusta herättivät TEHU Turun seudun osion Aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävät taide- ja kulttuurilähtöiset palvelumallit Turun seudun palvelurakennetta täydentämään syksyllä käynnistyvät pilottiryhmät, joita päivillä markkinoitiin ja saatiin jo muutamia ilmoittautumisiakin Muistojen näyttämö-ryhmään, jossa aivoja aktivoidaan vanhojen valokuvien, lehtien ja muun kuvamateriaalin sekä paperiteatterin avulla sekä Kehonero-ryhmään, jossa aivojen ja muistin aktivointia toteutetaan luovan liikkumisen ja luovan itseilmaisun ja tanssin, kuuntelemisen ja kohtaamisen keinoin. 

”Nyt näyttääkin jo tulevan hyvää ohjelmaa; vertaisten kanssa yhdessäoloa”.

"Täälhä o vaik kui pal ihmissii" (kuva Suvi Kivelä)

Senioripäivillä ikäihmisille virkistystä oli tarjolla mukavien keskustelujen lisäksi iltapäivän aikana järjestettyjen jumppa- ja yhteislaulutuokioiden sekä muotinäytösten virittämien tunnelmien myötä. Koko sali hiljeni, kun päästiin tutustumaan kiinalaiseen rauhoittavaan henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistävään Qigong -terveysliikuntaan. Rauhallinen hetki vilkkaan puheensorinan täyttämän päivän keskellä teki hyvää varmasti kaikille. Päivien aikana oli myös mahdollisuus erilaisiin voima- ja tasapaino kokeiluihin sekä soveltaviin liikunnan välineisiin tutustumiseen. Vatsat täyttyivät Turun Sotaveteraanit ry:n soppatykin hernekeitolla ja jälkiruuaksi osallistujat saivat suunsa makeaksi messupisteiden suklaatarjonnasta.

Aurala on kahden yhdistyksen, Auralan Setlementin ja Auralan Kerhokeskuksen, muodostama toimintakeskus ja kohtaamispaikka, jonka ohjelmassa on monipuolista toimintaa vauvasta senioriin. Auralan Setlementti ylläpitää kansalaisopistoa ja päiväkotia sekä järjestää viriketoimintaa senioreille.


Kirjoittajat: 

Sari Kataja, sosionomi (YAMK), projektityöntekijä
Suvi Kivelä, VTM, projektityöntekijä 
Helena Malmivirta, KT, projektityöntekijä 
Elina Vuorio, VTM, projektipäällikkö
Turun ammattikorkeakoulu, TEHU-osahanke

13. syyskuuta 2013

Hoitoprosessin kustannuksia arvioimassa


Johdanto


Valtakunnallisen linjauksen mukaisesti tavoitteena on, että asiakkaat hoidetaan mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti kotona, vanhainkodissa tai palvelutalossa, jossa he pysyvästi asuvat (Laki 980/2012). Elämän loppuvaiheen hoidon katsotaan myös onnistuvan inhimillisesti parhaiten siinä ympäristössä, jossa asiakas on elämänsä viimeiset ajat viettänyt  (Hyvä saattohoito Suomessa, STM 2010).

PUMPPU –hankkeen Tehu osahankeessa keväällä 2012 tehdyn hoitoprosessien kuvausten sekä asiakassiirtoja koskevan kartoituksen (N= 105) perusteella on nähtävissä miten monet eri asiat vaikuttavat päätökseen hoitaa asiakkaat mahdollisuuksien mukaan kotona, tutussa vanhainkodissa tai palvelutalossa tai vaihtoehtoisesti päätökseen lähettää heidät jatkohoitoon. Päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä ovat lähettämisen lääketieteelliset syyt, henkilökunnan osaaminen, konsultaatiojärjestelmän toimivuus, henkilökuntaresursointi ja sairaanhoitovälineistön kattavuus. Itse asiakassiirron palveluprosessia haastavat erityisesti eri organisaatioiden rajapinnoilla todetut ongelmat, tiedonkulkua vaikeuttavat kirjavat potilastietojärjestelmät, kirjaamiskäytäntöjen puutteet ja epäyhtenäinen hoitajalähetteen käyttö.

Hankkeessa olemme käyttäneet koontikuviona tarkoituksenmukaisen päätöksenteon simpukkamallia, jossa eri kerrokset kuvaavat erilaisia palvelurakenteen haasteita (Kuvio 1 - isompaan kuvaan linkki). Tässä tarkastellaan simpukan osioita: vaikuttavuus.

Kuvio 1: Tarkoituksen mukaisen päätöksenteon simpukkamalli



Taloudellisen vaikuttavuuden tarkastelun lähtökohtana oli hypoteesi siitä, että kotona, vanhainkodissa tai palvelutalossa hoitaminen olisi taloudellisesti järkevää, mikäli hoitoprosessi lääketieteellisesti arvioituna ja hoitoteknisesti toteutettuna olisi mahdollinen. Hoitamista näissä puoltavat monet asiakkaalle tärkeät asiat: tuttu hoitohenkilökunta ja turvalliseksi koettu ympäristö, jossa asiakkaan mahdollinen hoitotahto- ja toiveet ovat parhaiten tiedossa.

Hankkeen aiemmissa osioissa työryhmät ovat kuvanneet erilaisia kotoa tai palvelutaloista jatkohoitoon lähettämisen prosesseja. Näistä valittiin yksi perusprosessi, josta esitetään kolme mahdollista toteuttamisvaihtoehtoa. Laskelmissa ei huomioida hoidettavalle vanhukselle hoitotapahtumasta aiheutuvia kustannuksia. Eri hoitovaihtoehdot rakennettiin seuraavan hoitotilanteen ympärille:

Taustaa: Auran kunnassa, kirkonkylässä, asuu kotona iäkäs henkilö, joka saa kotipalvelun palveluina käynnin joka toinen ilta ja kotisairaanhoidon palveluna lääkkeiden jaon kaksi kertaa kuukaudessa. Omainen käy aamuisin ja lisäksi huolehtii ns. juoksevat asiat ja tuo kauppatavarat kaksi kertaa viikossa.

Akuutti tilanne: Kotipalvelun työntekijä tekee sovitun kotikäynnin ja löytää asiakkaan lattialta. Asiakas ei kysyttäessä muista, miten on joutunut lattialle ja miten pitkään on siinä ollut. Asiakkaan orientaatio paranee kuitenkin koko ajan. Kotipalvelun työntekijä tutkii asiakkaan. Asiakas ei valita kipuja missään ja hän kykenee avustettuna nousemaan tuolille. Työntekijä soittaa kotisairaanhoidon työntekijälle, joka lupaa tulla kotikäynnille 30 min. kuluttua. Asiakas on virtsannut alleen, työntekijä avustaa asiakkaan wc:hen ja avustaa häntä peseytymään ja vaihtamaan vaatteet. Kotisairaanhoitajan tullessa paikalle asiakas kertoo voivansa paremmin ja on aikaan ja paikkaan orientoitunut.   

Kolmen eri hoitovaihtoehdon kohdalla tarkastellaan niiden hinnoiteltavia prosesseja (kuvio 2 - isompaan kuvaan linkki) ja niistä syntyneitä todellisia kustannuksia. Todelliset kustannukset muodostuivat asiakkaan kuljetus- ja siirtokustannuksista, työntekijöiden palkkakustannuksista, työntekijöiden kilometrikorvauksista, vuodeosastohoidon kustannuksista ja tehtyjen tutkimusten kustannuksista. Nämä eriteltiin omiin taulukoihinsa ja lopuksi laskettiin kunkin hoitovaihtoehdon kokonaiskustannukset yhteen.


Kuvio 2: Eri hoitovaihtoehtojen hinnoiteltavat prosessit ja kustannukset


Johtopäätökset ja havainnot


Selvityksessä on esitetty kolmen eri hoitovaihtoehdon arvioituja todellisia kustannuksia. Jokainen hoitokerta on aina omanlaisensa ja muodostuneisiin kustannuksiin vaikuttavat monet eri tekijät. Tässä selvityksessä ei otettu huomioon hallinto- ja yleiskustannuksia. Hallinto- ja yleiskustannukset saattavat olla huomattavan suuria suhteessa toiminnan operatiivisiin kustannuksiin.

Tehdyn selvityksen perusteella esitämme seuraavia tekijöitä:

• Halvimmiksi hoitovaihtoehdoiksi osoittautuivat toinen ja kolmas hoitovaihtoehto. Kolmas hoitovaihtoehto eli kotona hoitaminen on kustannuksiltaan ehdottomasti halvin vaihtoehto (ensimmäisen ja kolmannen vaihtoehdon välinen ero on yli 900 €). Kuvitteellisen kotona hoitamisen mahdollisti lääkärikonsultaatio, henkilökunnan osaaminen ja tehostetut kotihoidon toipilaskäynnit. Valtiontalouden vanhuspalveluiden tuloksellisuustarkistuskertomusten (2010) mukaan sosiaali- ja terveysministeriöllä tai kunnilla ei ole tarkkaa käsitystä kotihoidon kokonaiskustannuksista. Tästä johtuen on tärkeää pohtia sekä peruskäyntien että toipilaskäyntien ns. käyntikattoa eli sitä, mihin asti kotikäyntien lisääminen on tarkoituksenmukaista ja järkevää.

• Yhteiseen tahtotilaan hoitaa asiakasta kotona, vanhainkodissa tai palvelutaloissa vaikuttavat monet eri asiat. Tehdyn palvelujohtajien ”benchmarkkauksen” (2013) perusteella lääkäreiden ammatillinen kokemus ja asiakkaiden tunteminen on yksi merkittävimmistä tekijöistä sille, että asiakkaat hoidetaan pääsääntöisesti siellä missä he asuvat. Sairaanhoitajien osaaminen ja tavoitettavuus 24/7, vierianalytiikan mahdollisuudet, eri henkilöstöryhmien välinen luottamus ja tehtävien siirrot, ennakoivat hoitosuunnitelmat ja kiireen siirtämisen välttäminen tukevat kotona, vanhainkodissa ja palvelukodissa asumista myös silloin kun asiakkaiden tila vaihtelee. (Virjonen & Kankare, 2013.)

• Asiakkaiden kuljetukset vievät helposti ison osan, jopa puolet kokonaiskustannuksista. Eri kuljetusvaihtoehtojen kustannuksista on järkevää informoida hoitohenkilökuntaa, jotta tilattu kuljetusmuoto olisi tarkoituksenmukainen mutta kustannustehokas. Tilattaessa kuljetusta esimerkiksi hätäkeskuksen kautta asiakkaan tilan huolellinen raportointi on tärkeää. Kiireessä tehty hätäinen avunpyyntö voi johtaa samanaikaisesti ensivasteen, perustason tai hoitotason ambulanssin lisäksi lääkintähelikopterin paikalle tulemisen, mikä lisää kustannuksiin helposti 1000-3000 euroa. Myös vuoropuhelua hätäkeskuksen henkilökunnan kanssa tulee käydä, jotta apu kohdennetaan asiantuntevasti, mutta harkitusti.

• Verrattaessa kuljetuskustannuksia esimerkiksi vuodeosastohoidon päivähintaan voi todeta, että mikäli asiakkaan lähettäminen kotoa, vanhainkodista tai palveluasumisesta jatkohoitoon on tarkoituksenmukaista, tulisi häntä hoitaa siellä riittävän pitkään, aina siihen asti kunnes hänen toimintakykynsä on sellainen, että hän selviää omassa asuinympäristössään. Yksi tai kaksi ylimääräistä päivää vuodeosastolla tulevat edullisemmaksi kuin nopeat ”bumerangipalaamiset ”.


Lähteet:
Kankare, H. ,Virjonen, K.,& Vähäkangas, P. 2013. Tuloksellisuusselvitysraportti. PUMPPU –hanke, TEHU –osahanke.
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 2010. Vanhuspalvelut. Säännöllinen kotihoito.  Helsinki: Edita Prima Oy.
Virjonen, K. & Kankare, H. 2013. Palvelujohtajien benchmarkkaus -raportti. PUMPPU –hanke, TEHU –osahanke.
28.12.2012/980. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980.



PUMPPU hanke, TEHU osahanke, Loimaan osio
Harri Kankare, TtM
Kaija Virjonen, TtM
Petri Vähäkangas, Restonomi, ylempi AMK.

11. syyskuuta 2013

Pomot Duuniin -päivän katsaus

Virvelinrannan Työlapiot järjestivät 5.6.2013 Pomot Duuniin -päivän, jonka tavoitteena oli esittää Työlapioiden tekemiä kartoituksia tuetuista työtehtävistä, Virvelinrannan arkea ja työtaitoja joita palvelunkäyttäjillä on. Tavoite oli saada heräämään kansalaisissa ajatuksia vammaisten tuetusta työllistymisestä ja palkkauksesta. Myös ohjaajat kertoivat tuetun työn tehtävistä ja mitä haasteita se pitää sisällään.

Tilaisuuteen kutsuttiin paikalle kaupunginvaltuutettuja sekä hämeenlinnalaisten yritysten johdossa olevia henkilöitä. He viettivät aamupäivän tutustuen palvelunkäyttäjien päivärutiineihin ja siihen, minkälaisia työtehtäviä he päivätoiminnan alueella tekevät.

Päivä oli mielestäni kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, sekä ohjelmiston rakenteen että aikataulutuksenkin osalta. Kutsutut vieraat vaikuttivat innostuneilta, sekä käsiteltyihin asioihin hyvin perehtyneiltä. Heillä oli paljon ideoita ja mielipiteitä siitä, miten kehitämme toimintojamme, yhä uusille alueille että tasoille.

Innoparkin ideat ja ajatukset kuulostivat erityisen kiinnostavilta, sieltä varmasti voisi löytyä töitä useammallekin henkilölle. Taas sitten toisaalta kaupungin toimipisteen tehtävien esittelystä jäi ainakin minulle, vähän jäykähkö kuva, tarkoittaen tällä sitä, että ne ovat sysäämässä meille semmoisia hommia, joita he eivät jaksaisi tai viitsisi itse tehdä. Esitys ei ollut yhtä innostunut ja innostava kuin Innoparkin.

Jäämme innolla odottamaan, mitä tapahtuman järjestämisestä syksyllä seuraa!

Työlapiot-työryhmä kokoontuu pari kertaa kuukaudessa, Virvelinrannan tiloissa. Tämän työryhmän toiminnan on mahdollistanut Virvelinranta YKS –osahanke, joka on osa isompaa PUMPPU- hanketta, joka on EAKR- rahoitteinen teemahanke. Työlapiot työryhmä on ideoitu hankkeen aikana ja työryhmän toiminta jatkuu hankkeen jälkeenkin.


Terveiset lukijoille
Juho Lehtonen
3.7.2013

30. elokuuta 2013

Aktiivista vastuuta omasta hyvinvoinnista – ilman syyllisyyttä


Viime kädessä jokainen on itse vastuussa omasta terveydestään. Näinhän sitä sanotaan. Mutta mitä se vastuu sitten käytännössä tarkoittaa?

Monesti keskusteluissa vastuu sekoittuu syyllisyyteen, jolloin ajatellaan vastuuta takaperoisesti, menneeseen suuntautuen. Tällöin vastuu on sitä, että tupakoitsija tai ylipainoinen maksaa itse hoitonsa, jos sattuu sairastumaan elintapojensa seurauksena. Näin menneestä käytöksestä vaaditaan rangaistusta – omapahan oli valintansa. Vai oliko?

Tästä nousee monipolvinen eettinen keskustelu siitä, onko ihminen vapaa valitsemaan elämäntapansa vai vaikuttavatko taustalla kenties perimä, perhe tai yhteiskunnan rakenteet laajemmin. Huono-osaisuus kasaantuu ja periytyy, valintojako kaikki vain?

Jättäisimmekö huono-osaiset hoitamatta, koska he ehkä ovat eläneet epäterveellisesti? Tällaista ratkaisua ei suomalainen hyvinvointiyhteiskunnan perinne helposti niele. Suomalaiset uskovat edelleen, että hyvinvointivaltio on hintansa väärti1. Haluamme pitää kaikista huolen hädän hetkellä.

Silti jotenkin kaikertaa, että sitä vastuuta omasta terveydestä tulisi ottaa. Varsinkin terveyden edistämisen näkökulmasta yksilön oma aktiivisuus nousee keskiöön: se, mitä tapahtuu lääkärin vastaanoton ulkopuolella, ratkaisee.

Tästä päästään asian ytimeen: vastuuta voidaan ajatella myös aktiivisuuden, toimeen ryhtymisen näkökulmasta. Katse voidaan suunnata tulevaan, ei menneisiin valintoihin vaan siihen, mitä tapahtuu nyt ja tästä eteenpäin. Jokainen meistä voi tehdä terveellisempiä valintoja arkipäivässään.

Avainkysymykseksi nousee, miten terveellisiin valintoihin kannustetaan ja terveyttä tuetaan myös silloin, kun omat voimavarat ovat ehtyneet ja houkutusten välttäminen tuntuu vaikealta, ellei jopa mahdottomalta.
Tämä edellyttää terveydenhuollon palveluilta paljon. Harva meistä lähtee terveyskeskukseen terveenä, ennaltaehkäisevää apua hakemaan. Millaisia olisivat terveydenhuollon palvelut, jotka houkuttelisivat terveelliseen elämään?

Avainsana ovat matalan kynnyksen palvelut ja terveydenhuollon astuminen ulos vastaanotoilta ja terveyskeskuksista. Huoli suomalaisten terveydestä on meidän kaikkien yhteinen, ei vain terveydenhuollon asia. Siksi tarvitaan monipuolista yhteistyötä erilaisten toimijoiden kesken ja terveyden edistämisen silmälaseja kaikessa toiminnassa. Terveyttä voidaan edistää päiväkodeissa, kouluissa, kodeissa, kaupoissa, palvelutaloissa, bussipysäkeillä, puistoissa ja kaikkialla missä ihmisiä liikkuu.

Tärkeää on tietää, millaisten asioiden kanssa ihmiset arjessaan kamppailevat, millaisia toiveita ja haaveita heillä on ja minkälaiset asiat herättävät innostuksen kipinän. Tämän vuoksi kansalaislähtöisyys on kaiken palveluiden kehittämisen a ja o. Erilaiset ihmiset innostuvat eri asioista ja meillä kaikilla on omat tarpeemme ja toiveemme.  Joustavasti räätälöiden löytyy erilaisia polkuja kohti terveempää ja parempaa elämää, sen mukaan, mitä itse kukin tulevaisuudeltaan odottaa.



Kannustava yhteiskunta tukee eteenpäin eikä keskity märehtimään menneitä valintoja tai mahdollista syyllisyyttä tämänhetkiseen terveydentilaan. Panostus terveyden edistämiseen on tiukassa taloustilanteessa kuitenkin vaikeaa. Siksi uusia innovaatioita ja ruohonjuuritason yhteistyökuvioita kaivataan.
Laurea-ammattikorkeakoulun Pumppu-osahankkeessa terveyden edistämisen perusvoima on sairaanhoitajaopiskelijoissa. Opiskelijavoimin on mahdollista toteuttaa monenlaisia kokeiluita ja rakentaa yhteistyöverkostoja alueen toimijoiden kesken. Yhteistyöverkostojen kautta onnistuneita kokeiluja on mahdollista juurruttaa vakituiseen käyttöön.

Osahankkeen toiminnasta terveyden edistämisen saralla Karkkilan ja Vihdin alueella voi lukea lisää blogista: http://casekarviainen.blogspot.fi/.

Loppukesän terveisin,
Laurean Pumppu-tiimi

Viitteet:

Lähteet:
Cappelen, A.W. and Norheim, O.F., Responsibility in health care: a liberal egalitarian approach. Medical Ethics. 31(2005): 476-480.
Tuohimaa, H. Responsibility for Health and Wellbeing – Looking Forward. In Id.net-conference “Living Responsibly: Reflecting on the Ethical Issues of Everyday Life” in Prague 18.-20.5.2013. Draft paper: http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/hannarlpaper.pdf
Waller, Bruce N. Responsibility and Health. Cambridge Quarterly of Healthcare Ethics. 14 (2005): 177-188.

24. kesäkuuta 2013

Videokirjeenvaihto organisaatiorajat ylittävän kehittämistyön välineenä

Asiakkaan tarvitsema palvelu saatetaan tuottaa yhden toimintayksikön sisällä. Silloin palvelun kehittäminen tapahtuu pääasiassa kehittämällä yksikön sisäisiä prosesseja. Asiakkaan palvelu on kuitenkin usein verkostomainen kokonaisuus, joka muodostuu eri palveluntuottajien tarjoomasta: kotona asuvan ikäihmisen palvelukokonaisuuteen saattaa samanaikaisesti kuulua esimerkiksi kunnallisen kotihoidon palveluita, yksityisen hyvinvointiyrityksen tuottamia fysioterapiapalveluita, yksityisen yrityksen tuottamia kotisiivous- ja asiointipalveluita ja terveydenhuollon diabeteshoitajan palveluita. Jokaista palvelumuotoa voidaan tarkastella omana prosessinaan mutta on myös hyvä tarkastella asiakkaan palvelukokonaisuutta. Kokonaisuuden tarkastelu on erityisen tärkeää silloin, kun samanaikaisesti käytettävien palveluiden tulisi keskustella keskenään. Silloin haasteeksi nousee eri palveluiden rajapinnoilla tapahtuva tietojen vaihto ja yhteisten tavoitteiden määrittely (Koskimies ym. 2012).

Asiakas saattaa myös siirtyä palvelusta toiseen, jolloin hän ei käytä useamman palveluntuottajan palveluita samanaikaisesti vaan peräkkäisten palveluiden jatkumona. Tällöin onnistunut palveluprosessi edellyttää ”saattaen vaihtamista”, asiakkaan hoidon ja palvelun huolellista siirtämistä seuraavalle vastuutaholle. Esimerkkinä palveluasumisessa ikäihminen, jonka kunto äkillisesti huononee ja hänet lähetetään jatkohoitoon, josta hän palaa ”kotiin” kuntoutumisensa jälkeen:

Siirtymävaiheen rajapinnassa on usein ”laatukuopan” vaara. Sosiaali- ja terveystyön palvelut on rakennettu funktionaalisiksi, itsenäisesti toimiviksi palveluiksi eikä niinkään asiakkaan kokonaisuudesta huolehtivaksi, asiakasläheisiksi prosesseiksi. Ongelmaksi muodostuu se, että kukin yksikkö kantaa huolta vain omasta toiminnastaan ja omasta tuloksestaan ja kokonaisuuden hallinta saattaa jäädä heikoksi (Tanttu 2007).

Funktioiden välillä on myös johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna harmaa alue. Toimintayksikköjen ”väliin” jäävä alue saattaa olla ”ei kenenkään maata” ja se on johtamisen kannalta hankalaa. Esimiehellä on vaikuttamismahdollisuudet ja kehittämisvastuu omasta yksiköstään mutta yksikköjen välisen yhteistyön kehittämisvastuu saattaa jäädä katveeseen.

Yksikköjen väliseen toimintaan saattaa myös liittyä henkilöstön tiedostamia asioita, jotka tunnistetaan asiakkaan hoitoa ja palvelua heikentäviksi tekijöiksi, mutta koska ne ovat harmaalla alueella ja ehkä ”aina olleet” tietyllä tavalla, niihin on hankala puuttua.

Tavoitteena hyvä palvelukokonaisuus


PUMPPU-hankkeen Tehu osahankkeen Loimaan osion alkukartoituksen tehdyissä prosessikuvauksissa esiin nousi mm. seuraavaa:

  • Hoitajan lähetettä käytetään satunnaisesti.
  • Lääkelistojen oikeellisuuteen ei voi luottaa: lääkelistat eri lähteistä saatuina eivät ole yhteneviä, jatkohoitoon siirtyvän asiakkaan mukana saattaa olla kaksi toisistaan poikkeavaa selvitystä asiakkaan käyttämistä lääkkeistä.
  • Asiakkaan siirtyessä päivystyksestä tai terveyskeskuksesta takaisin kotiin / palveluasumiseen hänellä ei ole mukanaan uusina aloitettujen lääkkeiden reseptejä.
  • Asukkaan tullessa takaisin päivystyksestä viikonloppuna, hänellä ei ole mukanaan aloitettuja lääkkeitä viikonlopun ajaksi (apteekkiin päästään vasta ensimmäisenä arkipäivänä).
  • Epikriisi tulee tulee postissa eli asiakkaan siirtyessä ei ole selvitystä siitä, mitä löydöksiä on tehty ja mitä hoito-ohjeita on annettu.
  • Joskus on epäselvää, kenen vastuulla on ilmoittaa omaisille potilassiirroista ja tilanteiden muutoksista.
  • Asiakas saatetaan kotiuttaa huonokuntoisempana mitä kotiutusilmoituksessa annetaan ymmärtää.
  • Hoitajien näkemyksiä ei riittävästi huomioida, vaikka hoitajalla saattaa olla pitkä hoitosuhde asiakkaan kanssa.
  • Potilastietojärjestelmät eivät keskustele keskenään, Fialen käyttö on hidasta. 

Käytimme videokirjeenvaihtoa – menetelmä pähkinänkuoressa



Menetelmänä videokirjeenvaihto etenee vaiheittain:

· Valitaan yksiköt, jotka ovat tekemisissä keskenään yhteisten asiakkaiden kautta. Hankealueella yksiköt löytyivät helposti: palveluasumisesta lähetetään asiakkaita aluesairaalan päivystykseen sekä terveyskeskukseen samoin kuin kotihoidosta ja vanhainkodista. Myös kotihoidolla ja intervallihoitoa tarjoavilla yksiköillä on yhteisiä asiakkaita.

· Ennen kirjeenvaihdon aloittamista yksiköt valmennetaan: sovitaan kirjeenvaihdon aihe ja työskentelyn tyyli. Lähdetään oman toimintatavan avaamisesta ja edetään arvostavalla asenteella lähestymään toista yksikköä kysymällä, miltä oman yksikön toiminta näyttää yhteistyötahon näkökulmasta, olisiko parannusehdotuksia? Viestitetään rakentavasti omat odotukset ja toiveet yhteistyökumppanille pysyen perustehtävässä eli asiakkaan hyvässä palvelussa ja hoidossa.

· Aikataulutetaan kirjeenvaihto.

· Tehdään kuvaukset ja toimitetaan kirjeet perille. Kirjeenvaihtoa jatketaan tarvittava määrä, 2-3 kirjettä.

· Todetaan toimintatapojen muuttamisen muodot ja sovitaan, miten jatkossa tullaan toimimaan.

· Yksikkötasolla muutosten juurruttaminen ja seuranta, että sovitut uudet käytännöt toteutuvat.


Videokirjeenvaihdossa esiin nousseita asioita ja kirjeenvaihdon tuloksia


Yksikköjen toiminnan läpinäkyvyys lisääntyi. Yksiköt avasivat omaa toimintaansa valitun aiheen suhteen ja osoittivat aitoa halukkuutta reflektoida, saada yhteistyötahojen näkemyksiä omasta toiminnastaan, keskustella, arvioida ja kehittää toimintaansa saadun palautteen perusteella. Palautteen vastaanottokyky osoittaa yksikköjen kehitysmyönteisyyttä ja kypsyyttä.

Videokirjeenvaihdon jälkeen yksiköissä tiedostettiin paremmin palvelukokonaisuudet ja oma rooli osana kokonaisuutta. Tiedostettiin myös se, että oma toiminta vaikuttaa sekä organisaatioiden väliseen toimintaan että asiakkaiden saaman palvelun laatuun.

Yhteisenä ilon aiheena on ollut se, että asioihin voidaan vaikuttaa. Omia käytäntöjä muuttamalla voidaan sujuvoittaa kokonaisuutta ja parantaa palvelua.

Videokirjeenvaihto on lähentänyt eri yksiköissä toimivia kollegoita kun on voitu keskustella miltei kasvokkain. Tarpeettomet uskomukset tai osin virheelliset mielikuvat toisen yksikön toiminnasta ovat hälventyneet.Yhteydenotot ovat jatkossa helpompia, kun ”nimillä on kasvot”. Luottamus ja keskinäinen arvostus lisääntyy tuntemisen kautta.

Kirjeenvaihto on tuottanut nopeita muutoksia työkäytännöissä. Pienilläkin muutoksilla voi olla erittäin suuria merkityksiä:

· kun asiakas kotiutetaan päivystyksestä ja hänelle on määrätty antibioottikuuri, alkuannokset laitetaan asiakkaan mukaan

· hoitotahdosta laitetaan selkeästi merkintä hoitajan lähetteeseen

· puhelinkonsultaatiota käytetään enemmän

· asiakkaan siirtyessä hoitopaikasta toiseen, henkilökohtaiset tavarat merkitään

· hoitajan lähetteen merkitys selkiytynyt jne



Esimerkkinä Aurassa sijaitsevan Mikonpolun palveluasuntolan muistilista kirjeenvaihdon jälkeen:





Videokirjeenvaihtoa esittelevä video löytyy täältä: http://youtu.be/P6OU8eRlk7w




Lähteet:

Koskimies, M., Pyhäjoko, J., Arnkli,T. 2012. Hyvien käytäntöjen dialogit. Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Tanttu, K., 2007. Palveluketjujen hallinta julkisessa terveydenhuollossa. Vaasan yliopisto. Sosiaali- ja terveyshallintotiede. No 176.


kirjoittajina
Kaija Virjonen TtM, hanketyöntekijä
Harri Kankare TtM, hanketyöntekijä
Turun ammattikorkeakoulu





11. toukokuuta 2013

Pumppu / TEHU-osahanke esillä TerveSOS-messuilla

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjestää yhteistyössä Turun kaupungin kanssa TerveSOS-messut Turun Messu- ja kongressikeskuksessa 15.–16.5.2013. Tapahtuman teemana on ”Kohti huomista – luovasti ja vastuullisesti”.

Pumppu / TEHU-osahanke on esillä osastolla 89. Turun ammattikorkeakoulun toteuttamassa Pumppu / TEHU-osahankkeessa kehitetään alueellisia hyvinvointipalvelurakenteita kansalaislähtöisestä näkökulmasta:

  • Loimaan seudulla saattohoidossa
  • Turun seudulla muistiterveyttä edistävissä taide- ja kulttuurilähtöisissä palvelumalleissa 
  • Liedon, Koski Tl:n, Marttilan ja Tarvasjoen alueella kotihoidossa sekä 
  • Tuotteistetaan hyvinvointipalveluista uusia palvelukonsepteja 

Tervetuloa tutustumaan osastollemme ja keskustelemaan kanssamme kehittämistyöstä!


terveisin Pumppu / TEHU-osahankkeen tiimi Turun ammattikorkeakoulusta


Lisätietoa messutapahtumasta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/tapahtumat/terve_sos

24. huhtikuuta 2013

Sähköiset kontaktit – kenelle ja mihin tilanteeseen ne sopivat?

Mediassa on viime aikoina ollut vilkasta keskustelua sähköisistä terveyspalveluista. Ylen internet-sivuilla uutisoitiin 6.2.2013 otsikolla ”Terveyspalvelut sähköistyvät-Potilasliitto muistuttaa ihmiskontaktin tärkeydestä” terveyspalvelujen sähköistymisen seurauksista. Uutisessa oltiin huolestuneita siitä, että sähköisten terveyspalvelujen myötä ihmiskontakti katoaa hiljalleen. Tämä huolenaihe on aivan perusteltu, sillä esimerkiksi pankkipalveluiden sähköistymisen myötä palvelupisteitä lakkautettiin yksi toistensa jälkeen, ja näin kadottaen perinteiset ihmiskontaktit. Terveyspalvelujen pelätään myös kokevan saman kohtalon niiden sähköistyessä.

Sähköiset terveyspalvelut voivat kuitenkin mahdollistaa monia hyviä asioita. Sähköisillä terveyspalveluilla voidaan esimerkiksi laajentaa perinteisten terveyspalvelujen tarjoamia mahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä on kontaktien mahdollistaminen silloin, kun henkilö ei esimerkiksi pääse fyysisesti tai maantieteellisesti hyödyntämään terveyspalveluja. Tällöin sähköisillä terveyspalveluilla voidaan tarjota uusia kontaktitapoja terveydenhuoltoon. Sähköisessä asioinnissa järjestelmä on kuitenkin vain väline, jonka molemmin puolin on ihminen. Näin ollen kontakti toteutuu, vaikkei välttämättä fyysisesti. Palveluja osittain sähköistämällä voidaan siis mahdollistaa uudenlaisia terveyspalveluja, joita ei muuten olisi mahdollista tuottaa sekä monipuolistaa potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välisiä vuorovaikutustapoja.

Lisäksi sähköisten terveyspalvelujen myötä voimavaroja voi säästyä kasvokkain tapahtuvaan asiakas ja potilastyöhön, kuten Vantaalla havaittiin (Yle 6.2.2013 ”Vantaa sähköistää terveyspalvelujaan ”).

Kansalaiselle sähköisten palvelujen merkittävyys näkyy parhaiten mahdollisuutena hallinnoida omaa arkea. Sähköisten palvelujen kautta kansalainen voi hallita sairauttaan, terveydentilaansa sekä hyvinvointiansa. Kansalaiselle jää siis aikaa elää omaa elämänsä, sillä kaikki asiat eivät vaadi lääkäriajan varaamista. Pärjäin-pilotin ideologia perustuukin OmaHyvinvointi-hankkeessa luotuun malliin kansalaisen apuvälineestä, joka auttaa hyödyntämään terveyteen ja terveyspalveluihin liittyviä sähköisiä tietosisältöjä kansalaisen omassa arjessa.


Ystävällisin terveisin,
Pärjäin-pilotti
Anna Korpela, Sari Knaapi-Junnila, Ronald Otim, Jani Koskinen ja Antti Tuomisto

22. huhtikuuta 2013

YKSILÖKESKEINEN ELÄMÄNSUUNNITTELU ETENEE VAUHDILLA VIRVELINRANNASSA - olemmeko valmiit sitoutumaan?

Virvelinranta YKS osahankkeen punainen lanka eli yksilökeskeinen elämänsuunnittelu ja – suunnitelma on löytänyt vähitellen paikkansa osahankkeemme toiminnassa. Sinnikkäästi olemme käyttäneet YKS ajattelua ja työvälineitä kaikessa toiminnassamme niin Virvelinrannan palvelunkäyttäjien kuin työntekijöidenkin kanssa työskennellessä. Henkilökunnan ja palvelunkäyttäjien koulutukset ovat myös vahvistaneet YKS:n ideologian ymmärrystä. Ilolla olemme saaneet huomata, miten erityisesti palvelunkäyttäjien omat YKS-koulutukset ovat olleet meitä kaikkia voimaannuttavia. Näissä tilaisuuksissa palvelunkäyttäjän oma ääni on tullut kuulluksi, he ovat saaneet vertaistukea toisistaan ja esille on noussut paljon sellaisia asioita, joista aikaisemmin ei ole yhteisöissä ollut puhetta.

Interaktiivisen kosketustaulun hankkiminen on tuonut palvelunkäyttäjille, mutta myös työntekijöille uudenlaisen tavan olla vuorovaikutuksessa esimerkiksi elämänsuunnitelmia tehtäessä. Taulun iso näyttö, mahdollisuus työskennellä joko kynällä tai pelkästään omalla kämmenellä sekä monet muut tekniset mahdollisuudet ovat innostaneet meitä kaikkia kokeilemaan ja tuottamaan erilaisia asioita taulun avulla.

Johtajuuden merkitystä ei voi vähätellä, kun uutta toimintamenetelmää lähdetään juurruttamaan. Sitoutuminen uuteen työskentelymalliin, sen omaksuminen perustehtävää tehdessä, kehittäminen ja arviointi lähtevät aina siitä, miten johto on asiaan sitoutunut ja miten se tukee koko yhteisöä prosessin edetessä. Voimmekin kysyä itseltämme olemme sitten ohjaajia, hoitajia tai esimiehiä:

  • Miten yksilökeskeisesti itse työskentelen ja miten se näkyy työssäni? 
  • Miten yksilökeskeinen työskentely näkyy työyhteisössä ja johtajuudessa? 
  • Miten valmis olen uuteen ja pystynkö laittamaan itseni likoon? 
  • Kuulenko palvelunkäyttäjää ja haluanko oppia tuntemaan hänet? 

Oman, mutta myös sekä organisaation / yksikön arvopohjan ja asenteiden tutkiminen nousee tällöin keskeiseen asemaan. Vastuu yksilökeskeisestä työskentelymallista, silloin kun se on otettu toimintamalliksi, on kaikilla. Esimiehen pitää olla kiinnostunut ja tietoinen, mitä hänen porukkansa tekee. Aito ja vilpitön kiinnostus toisten tarpeille ja toisten näkökulmien arvostus sekä yhteistyön arvostus näkyy sovituista asioista kiinnipitämisenä. Henkilön todellinen osallistumis - ja vaikuttamismahdollisuus on tärkeää. 

Ilahduttavaa on, että yksilökeskeinen elämänsuunnitelma ja – suunnittelu on alkanut kiinnostaa muun muassa ikäihmisten ja psykiatrian palveluita. Kevään YKS-koulutuksissa on ollutkin osallistujia eri palvelutuotannon alueilta ja näissä ryhmissä esimerkiksi ryhmän keskinäinen vuorovaikutus ja hyvien käytäntöjen jakaminen on antanut kaikille osallistujille uusia kokemuksia.


Kirjoittaja Merja Laurén / Virvelinranta YKS osahanke

19. huhtikuuta 2013

Uusia innovaatioita ja yhdessä tekemistä


”Olin itse paikalla Hämeenlinnan Raatihuoneella Pumppu hankkeen väliseminaarissa 14.3.2013, niin mieleeni jäi kaksi melkeinpä tärkeintä asiaa koko suomalaisen yhteiskunnan kehityksen ja tulevaisuuden kannalta. Tässä olisi nyt hyvä paikka suomalaisen identiteetin uudelleenmuokkaukselle. Kerron nyt oman mielipiteeni näistä asioista.

Se on hyvä, että uusia innovaatioita kehitetään, mutta testataanko niitä käytännössä ennen kun niitä aletaan tuomaan markkinoille. Jos testataan, niin tehdäänkö sitä tarpeeksi?  Jos puhutaan terveydenhoitoalan lanseeraamista innovaatioista, niin niitä ei pitäisi kokeilla vaan tietyllä vammaryhmällä, vaan ottaa tutkimukseen mukaan henkilöitä yli vammarajojen. Selitys sille on päivänselvä, koska kaikki ovat erilaisia, kaikilla on omat haaste- ja osaamisalueensa. Joku on hyvä tekemään ruokaa, toinen taas osaa suunnitella paremmin, missä järjestyksessä tekee asiat.

Virvelinranta YKS - osahankkeen alullepanema Vammaispoliittiset arvot -työryhmä on saanut aikaan vammaisille suunnatut arvot, joita ei vielä muualla Suomessa ole tällä tavoin tiettävästi tehty. Erityisen tästä tekee se, että niitä oli tekemässä joukko palvelunkäyttäjiä, eli vammaisia.

Vammaispoliittiset arvot -työryhmän työt eivät suinkaan loppuneet siihen, että he tekivät arvot, joita noudatetaan vammaisten henkilöiden keskuudessa. Työryhmän seuraava työtehtävä on, että saadaan kaupungin päättäjät niin vakuuttuneeksi, että he alkavat kehitellä niistä osaa koko kaupungin arvoiksi, joka tekisi siitä yhteiskunnallisen asian. Tätä työvaihetta työryhmä itse ei voi valvoa, vaan sitten kun projekti loppuu, niin vammaisneuvoston pitää ottaa se rooli, että he ajavat asiaa eteenpäin, jos kukaan muu ei sitä lähde tekemään”. 

kirjoittajana
Juho Lehtonen 5.4.2013


7. maaliskuuta 2013

Sydänpotilaista tehdään oman elämänsä herroja

Näin otsikoi Ari Welling (YLE Turku) tekemänsä jutun Pumppu-hankkeen Pärjäin-pilotista.

YLEn juttu kertoi maassamme ainutlaatuisen sydänpotilaiden omahoitohankkeen käynnistymisestä Turussa. Pärjäin-pilotissa luodun nettipalvelun avulla pyritään tekemään potilaista oman lääkehoitonsa ja oman elämänsä herroja.

Turun yliopiston Pumppu-hankkeen osana toteuttama Pärjäin-pilotti kestää vuoden. Pilottijakson päätyttyä tehdään arvio siitä, voisiko palvelu toimia myös muiden sairauksien hoidossa.



Lähde: YLE Turku, Ari Welling.


18. helmikuuta 2013

Verkkotyökalu sydänsairaan omien valintojen tueksi

Turkulaiset sydänpotilaat pääsevät ensimmäisinä Suomessa kokeilemaan Turun yliopistossa keksittyä Pärjäin-toimintamallia. Mallin uskotaan motivoivan sydänsairaita parantamaan elintapojaan.

Antti Tuomisto (vas.), Sari Knaapi-Junnila, Jani Koskinen ja Anna Korpela uskovat, että parhaiten ihminen saadaan ottamaan vastuuta omasta terveydestään antamalla hänelle oikeus päättää toimistaan itse. Pärjäin kertoo mahdollisuudet, joista käyttäjä valitsee itselleen sopivimmat.

​Pärjäin on jatkoa vuosien 2008-2010 OmaHyvinvointi-hankkeelle. Se loi idean, miten kansalainen voi sähköisessä muodossa hallita erityisesti omia terveys- ja hyvinvointitietojaan. Tulosten tultua joukolta kysyttiin: mitä tästä hyötyy?

- Me vastasimme, että antakaa rahat niin me näytämme. Me haluamme saada aikaan muutoksia, tehdä konkreettisia asioita, projektin johtaja, lehtori Antti Tuomisto Turun yliopistosta sanoo.

EAKR-rahaa löytyi ja nyt joukko on näyttänyt. Pärjäimessä sydänpotilas voi käyttää Turun kaupungin e-terveyspalveluja ja valita millä eri keinoin voisi tukea omaa olonsa paranemista.

- Kevään aikana 50 turkulaista sydänpotilasta ottaa Pärjäimen käyttöön Turun kaupungin eTerveyspalvelu-alustalla, suunnittelija Jani Koskinen sanoo.

Vuoden pilotti paljastaa toimivuuden


Pilottipalveluun kootaan luotettavaa tietoa sydänsairauksista ja keinoista vähentää niiden haittavaikutuksia. Sivustolle voi myös tallentaa omia tietojaan vaikkapa päiväkirjaan ja verenpaineen seurantataulukoon.

Pärjäimestä löytyy myös linkkejä Turussa tarjolla oleviin liikuntapalveluihin ja vertaistukeen. Sen kautta voi myös varata hoitoaikoja ja olla yhteydessä hoitohenkilökuntaan.

- Kyseessä on nimenomaan ihmisen oma keino hallita terveystietojaan. Pärjäin ei ole suunnattu terveydenhuollon ammattilaisille, mutta halutessaan kansalainen voi lähettää Pärjäimen kautta valitsemiaan tietoja hoitosuunnitelman mukaisesti lääkärilleen potilastietojärjestelmä Pegasoksen kautta, Koskinen sanoo.

Noin vuoden kestävän pilottijakson jälkeen mietitään, onko malli ja palvelut niin toimivia, että sitä voisi laajentaa myös muiden sairauksien hoitoon. Jo nyt mielessä välkkyy ajatus omasta Pärjäimestä esimerkiksi diabetespotilaille.

Ennen uusia sairausryhmien mukaanottoa edessä on vielä toinen kehityskierros sydänpotilaiden kohdalla jossa kerättyjen tietojen avulla muutettaan tai lisätään palveluita Pärjäimeen.

- Turun kaupunki miettii parhaillaan kliinisen tutkimuksen toteuttamista Pärjäimen vaikutuksista, siis selvittäisi lääketieteellisesti, mikä vaikutus Pärjäimeen osallistumisella on sydänpotilaan terveyteen, Koskinen sanoo.

Pärjäin korostaa omaa päätösvaltaa


Pärjäimen sydämenä on työinformatiikka, tiedettä kansaintajuistavan Tuomiston sanoin ihmisten oma ja yhteisöllinen tavoitteellinen toiminta yhtenä kokonaisuutena. Ajatuksena on hyödyntää työinformatiikan ajatusta siitä, että ihmisen pitää itse asettaa tavoitteensa ollakseen motivoitunut tavoittelemaan niitä.

- Kyllähän kaikki tietävät, että tupakointi on pahasta, mutta osa jatkaa tupakointia vaikka lääkäri avosydänleikkauksen jälkeen sen kieltäisi. Pärjäimessä kerrotaan, miten tupakanpoltto vaikuttaa sydänsairauteen ja miten sen vähentäminen vaikuttaa, Tuomisto sanoo.

Koskinen nostaakin esille sen, että on parempi että potilas itse haluaa vähentää tupakointiaan, kuin että lääkäri käskee lopettamaan sen, jolloin ei omaa sitoutumista välttämättä synny. Tavoitteiden asettamisessa ja muutoksessa onkin keskeistä ihmisen oma halu muutokseen.

Tutkimusavustaja, ryhmän terveystieteilijä Sari Knaapi-Junnila puolestaan kertoo, että liikunnan voi aloittaa vaikkapa osallistumalla kulttuurikävelylle. Keskeinen idea on, että pienillä yksittäisillä toimilla voi saada yhteisvaikutukseltaan ison muutoksen.

Ryhmän tavoitteena on rakentaa käyttäjien toiveiden mukainen malli. Siksi Tuomisto, Koskinen ja hankkeen tutkimusavustajat Sari Knaapi-Junnila, Anna Korpela ja Ronald Otim kyselevät pilottivaiheen aikana turkulaisilta sydänpotilailta parannusehdotuksia ja havaintoja toimivista osioista.

Pärjäin-hanketta ja sen tuloksia esitellään Turussa 6.3. ja Hämeenlinnassa 14.3. netissä lisätietoa myös työinformatiikasta.


Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Erja Hyytiäinen ja David Goehring.

Uutinen julkaistu Turun yliopiston nettisivuilla 15.2.2013 ks. täältä